Apuvälineet on asia, johon oon työn puolesta törmännyt monestikin ja ollut arvioimassa niin apuvälinetarvetta, auttamassa apuvälineen valinnassa ja kuljetellut niitä ees sun taas (ensin pitkin Malmia ja myöhemmin pitkin Koivukylää). Läheisimmän suhteen niihin loin kuitenkin tällä kertaa, kun itse olin tarvitsijan roolissa.
Peijaksesta loppujen lopuksi elokuun alussa kotiutuessa kyynärsauvojen varassa kinkaten apuvälineiden mahdollisuudet ja merkitys korostuivat ja kirkastuivat entisestään. Pääsin kotiin lauantaina ja sovin treffit maanantaille apuvälinelainaamon kanssa. Parit päivät kotosalla kämppiksen kanssa vain kyynärsauvojen kanssa olivat tosi tuskaisia. Leikatulle jalalle ei voinut varata ollenkaan ja mitään tavaroita ei mihinkään pystynyt kantamaan, kun molemmat kädet olivat varattuina kyynärsauvoissa kokoajan. Suihkussa käyminen oli lähestulkoon mahdotonta ellei heittäytynyt lattialle istuskelemaan leikattu jalka muovipussilla verhoiltuna.
Apuvälinelainaamosta tarttuivat mukaan loppujen lopuksi tarttumapihdit, pyörätuoli sekä suihkutuoli. Kyynärsauvat mulle lisämyytiin jo sinäpäivänä kun jalkani mursin, joten ne mulla oli jo olemassa. En ole ehkä koskaan ollut niin onnellinen renkaista, kuin päivänä jolloin pystyin pyörätuolin ansioista kantamaan itse kahvikupin ja liikkumaan asunnossa kivuttomasti sekä kantamaan tavaroita. Pystyin osallistumaan normaaleihin arki askareisiin kuten esimerkiksi tiskikoneen täyttöön sekä pyykkäämiseen. En ollut kokoajan toisen ihmisen varassa, jos olin nälkäinen tai janoinen. Omatoimisuus sai paljon konkreettisemman merkityksen, kuin mitä sillä on ikinä ollut. Ja suihkutuoli taas! Normaali suihkussa käynti mahdollistui, tietenkin istuen ja jalan leikkaushaavoja edelleen varoen, mutta kuitenkin ilman sen kummempia mutkia ja mullistuksia.
Mä myös apuvälineiden turvin lähdin reilusti ulos kotoa sen jälkeen kun jalalle myönnettiin puolivarauslupa. Keppien turvin uskalsin lähteä katsomaan auringonlaskua hiekkarannalle, sekä seikkailla salaiselle uimapaikalle. Pyörätuolin turvin kävin ulkoiluttamassa kaverin kanssa koiran pidemmälläkin lenkillä. Pitää vaan päästä eroon ajatuksesta, että ei pysty, ei kykene ja löytää oikeat välineet mahdollistamaan asioita, joita haluaa tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti