Heinäkuun loppu, aurinko paistaa ja skeittirampeilla oli mukavasti tilaa ensikertalaiselle lähteä kokeilemaan taitojaan. Töissä oli ollut suht rankka päivä ja ajatus luistelemisesta aiheutti mukavaa jännitystä ja kuplintaa vatsassa - vihdoinkin pääsisin kokeilemaan rampeilla temppuilua! Edellisenä kesänä rampit jäivät väliin lähestyvien MM-kisojen takia, oli liian suuret panokset tiedossa joulukuussa 2014, jotta niitä olisi uskaltanut riskeerata "vain huvin vuoksi".
Ensimmäiset pari tuntia rampeilla hyppelyä ja luistelua sujuivat mallikkaasti yhdessä kavereiden kanssa, yhdellä oli kokemustakin jonkin verran, niin oli joku kenestä ottaa mallia.
Ajatuksena oli rullata ramppia alas ja hypätä keskitasolle seisomaan, ei ylimääräistä vauhtia alle otettuna, aurinko lämmitti mukavasti. En tiedä, mikä alastulossa meni pieleen.
Jalasta kuului ja tuntui karmea rutina, ihan kuin hieman pehmennyttä puuta olisi rutistamalla puristanut murusiksi, jalkaterä vääntyi kummalliseen asentoo, nillkasta katosi tunto. Koko alaraaja tuntui olevan merkillisellä mutkalla, ei sen tolta kuuluisi näyttää. Ensimmäinen ajatus oli vain suuri häpeä "Miten mä kerron mun joukkueelle, etten tuu oleen pelikunnossa enää tän vuoden puolella?" Tiedossa oli kuitenkin suuri todennäköisyys päästä D1 playoffseihin syys-lokakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti