We're on each others team

https://www.youtube.com/watch?v=f2JuxM-snGc Lorde -Team

Mä oon joukkueurheillut lähes koko elämäni. En juurikaan muista aikoja tai päiviä, jolloin en olis ollut matkalla treeneihin tai turnausmatkalle. Alkujaan lajina oli koripallo, jonka parissa vietinkin noin reilut 8 vuotta. Kyllä mä yksilölajejakin kokeilin, mutta joukkueurheilu on aina ollut se mun juttu.

Korisaikoina joukkueen merkitys oli täysin erilainen, kuin mitä se on nyt. Silloin joukkue sanana ei merkinnyt juuri mitään - ryhmä tyyppejä tekemässä samoja asioita, jotta voitettaisiin se toinen ryhmä tyyppejä. Yksilöt korostuivat ja erot yksilöiden välillä saattoivat olla suurempiakin. Sen aikaisen joukkueen kanssa en nähnyt enkä jutellut mitään treenien tai pelien ulkopuolella, ei meillä ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai ainakaan ne eivät tulleet ilmi. Treeneissäkään ei juuri puhuttu mitään ylimääräistä. Moikattiin ehkä treenien aluksi ja lopuksi. Treenien jälkeen lähdettiin taas kotiin ja elettiin omaa elämää, joka oli täysin erillinen joukkueesta.

HRD All-Stars 2016 kuva Marko Niemelä

Nykyään mun joukkue on mun toinen perhe. Ne on ne tyypit, ketkä tietää musta lähestulkoon kaiken. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ne on ne tyypit, joihin voin luottaa, joista tiiän, että ne tulee kotiovelta hakemaan ja etsimään, jos yhtäkkiä katoaisin. Joukkue -termi on saanut kokonaan uuden merkityksen. Tottakai se pitää edelleen sisällään yksilöitä, mutta nyt nää yksilöt työskentelee oikeasti yhdessä yhteisen asian eteen yksikkönä. Ei ole olemassa vain ryhmää tyyppejä tekemässä samoja asioita, on olemassa yksikkö joka työskentelee yhteisen päämäärän eteen. Mun joukkue on kuin hyvin rasvattu koneisto - siellä on jokaiselle oma paikka ja oma kohta. Tottakai yksilöllisiä erojakin on, mutta ne on huomioitu niin, että koneisto toimii parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuutena.

Musta on aivan käsittämätöntä, miten oonkin kaikkien mutkien ja kuoppien kautta löytänyt tälläsiä ihmisiä ympärilleni. Ne kestää mua, vaikka oisin kuinka huonolla tuulella ja osaa kertoa huonoja puujalkavitsejä tarvittaessa. Treeneissä ne vaatii multa koko ajan enemmän ja enemmän - nopeempaa, vahvemmin, kovempaa, korkeammalle! Ja samalla ne antaa arvoa yhteisille ja yksilöllisille onnistumisille. Eivät päästä liian helpolla, mutta eivät hylkää hädän hetkellä. Ja joskus ne kans tiuskii mulle takasin, ettei liian koppavaks pääse.

kuva Marko Niemelä

Nää on mun tyypit.
Mun joukkue on se paikka, jossa saan olla mä ja oon arvokas just tälläsenä.

https://www.youtube.com/watch?v=KbSUNxyJCrA Once in America.